Kamppailen aidosti edelleen sen todellisuuden kanssa, että näin tuhansien vasemmistolaisten juhlivan Charlie Kirkin salamurhaa... vaikka hän vain sai opiskelijat mukaan rehelliseen keskusteluun. En koskaan huomaa sitä. En koskaan pääse siitä yli. Se on pimeys, jota en voi ravistaa.