Historiassa on suuria taiteilijoita, näyttelijöitä ja muusikoita, jotka ovat taatusti parempia kuin ne, jotka olet nähnyt ruudulla tai ostaneet albumeita. Ja silti useimpia ei koskaan nähdä tasolla, joka liikuttaa neulaa heidän urallaan. He uuvuttavat itsensä. Ja he lopettavat. Ei siksi, etteivätkö ne olisi olleet kiistattomia vaan koska heillä ei ollut nepotismia Ei portinvartijoita, jotka avaavat ovia vaikka he kuinka yrittivät. Omissa yhteisöissään he ovat legendoja. Jopa kuvakkeita. Ei aikakauslehtien kansikuvakkeita, vaan sellaisia, joita tapaat elämässä etkä koskaan unohda. Olet tavannut heidät. Olet luultavasti yksi. Mutta sitten he palavat loppuun. Johtuuko se siitä, että he eivät onnistuneet? Mitä edes on menestys? Jos teet hienoa työtä, onko se menestys sinänsä? Vai eikö sillä ole merkitystä, jos maailma ei koskaan tiennyt? ...