Perustaja, joka pyytää pientä kulukorvausta, on kuin pysäyttämätön voima kohtaa DAO-ehdotusten kiinteän objektin? Mikä voittaa? Kunnioitus perustajaa kohtaan vai vaistomainen hylkääminen kaikesta kulutuksesta, joka ei rikasta sisäpiiriläisiä räikeästi?